Orkesterin ja teatterin kasvattien kertomaa

Timo “Tiiti” Hynninen 

Olen Timo Hynninen ja valmistuin ylioppilaaksi Rantasalmen lukiosta vuonna 1998. Vuonna 2000 pääsin opiskelemaan Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitokselle, josta valmistuin Teatteritaiteen maisteriksi 2008 valosuunnittelun koulutusohjelmasta. Toimin freelance valo- ja kuvasuunnittelijana esittävässä taiteessa, painottaen työskentelyä teatteriin ja nykytanssiin. Viime aikaisimpina työnantajina mm. Tampereen Työväen Teatteri, Hämeenlinnan teatteri ja Karttunen Kollektiv. Kokemukseni Nuorisoteatterissa antoi tukea tulevalle ammattiuralle. Draamallisen ajattelun kehittyminen ja esittävän taiteen toimintamallien käsittäminen on kultainen avain tulevaisuuden oviin. Nuorisoteatteri tuottaa näyttämöteoksia ammattimaisella kunnianhimolla harrastajavoimin. 

Joonas Asikainen 

Olen käynyt lukioni Savonlinnan taidelukiossa, mutta siitä huolimatta olen ollut mukana koko lukioaikani Rantasalmen Nuorisoteatterissa. Olin mukana niin bändin, kuin näyttämönkin puolella, milloin soittamassa, tanssimassa, laulamassa milloin näyttelemässä. Olen ollut mukana Rantasalmen Nuorisoteatterissa yli kymmenessä produktiossa ja päässyt työskentelemään alueemme eri ohjaajien, koreografien ja musiikin ammattilaisten kanssa. 

Lukiosta kirjoitettuani ja Nuorisoteatterista tämän myötä pois jäätyäni olen jatkanut itseni kehittämistä musiikin ja teatterin parissa oopperan muodossa. Tällä hetkellä opiskelen laulua Lahden ammattikorkeakoulussa Musiikki- ja Draamainstituutissa sekä Sibelius-Akatemiassa. Työkokemustakin olen jo ehtinyt saada mm. Savonlinnan Oopperajuhlilta, Suomen Kansallisoopperasta sekä Vaasan Oopperasta. 

Koen, että Rantasalmen Nuorisoteatteri on pystynyt antamaan minulle hyvän pohjan työskennellä lavalla sekä jatkaa opintoja näyttämöilmaisun parissa. Nuorisoteatterin kautta olen saanut myös erittäin paljon lavakokemusta eri kokoisissa sekä erilaisissa rooleissa. Myös tanssista ja oman kehon hallinnasta, joka on alkanut jo hyvissä ajoin, on ollut suurta hyötyä nykyisissä opinnoissa ja töissä. Hyöty on suunnaton, sillä lavalla olo on oman itsensä kannattelua ja kehonsa tiedostamista. Koen olleeni etuoikeutettu päästessäni tekemään monipuolista teatteria Rantasalmella! 

Anni Kekki 

Aloitin puhallinorkesterissa 9-vuotiaana ja vuotta myöhemmin uskalsin mukaan nuorisoteatterin Peppi Pitkätossu -musikaaliin. Sain suuren kipinän teatterin tekemiseen ja esiintymiseen. Tämä kipinä vei minut opiskelemaan Tampereen yhteiskoulun lukion ilmaisutaidon erityislinjalle ja sieltä Työväen Akatemiaan teatteritoiminnan linjalle, jossa suoritin myös Teatterikorkeakoulun näyttelijänkoulutusohjelman 25 opintopistettä. Vuodesta 2009 olen ollut mukana helsinkiläisen Ilves-teatterin ja SYTY:n (Suomen Ylioppilasteatteriliitto) toiminnassa. 

Opin jo Rantsun Nuorisoteatterissa, että teatteri on yhteistyötä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja joka ikinen on, ihan oikeasti, tärkeä. Jos joku tekee puolivillaisesti, se näkyy ja koko esitys kärsii. Tällä mentaliteetilla olen ollut mukana jokaisessa prokkiksessa teatterissa ja teatterin ulkopuolella. 

Muistelen vieläkin Tarja Pyhähuhdan (silloisen Heiskasen) neuvoja: Lavalla seisotaan reippaasti kahdella jalalla, puhutaan selkeästi kuuluvalla äänellä ja koko ajan tehdään täysillä! Nämä neuvot ovat minulle edelleen tärkeitä teatterin lavalla. 

Talkoohenkisyyteni on suoraa perintöä Rantsun Nutesta. Se, että pieni maalaiskylä saa vuosittain kokoon energisiä ja kunnianhimoisia musikaaleja, ei ole vahinko. Se syntyy lahjakkaiden nuorten ja motivoivien ohjaajien lisäksi myös talkoo-hengestä, joka Tornadossa on ollut aina. Kaikki antavat täyden työpanoksensa ja palkintona on upea musikaali; enempää ei tarvita tai vaadita. 

Ilman Nuorisoteatterista ja Puhallinorkesterista saamaani kannustusta ja opetusta, ja niistä kummunnutta itsevarmuutta, en olisi uskaltanut edes ajatella teatterin opiskelemista tai teatteria ammattialana. Koen tärkeänä, että minulla on Nutesta saatu vahva teatterillinen pohja, koska tällä alalla saa nokkiinsa harva se päivä. Palaan edelleen Nutessa saamiini rohkaisun sanoihin ja positiivisiin kokemuksiin, kun itseluottamukseni saa kolauksia. 

Asko Metsola 

Aloitin saksofoniopinnot silloisessa Rantasalmen kansallisopistossa syksyllä 1997 ja soitin heti seuraavasta syksystä alkaen aina ylioppilaskevääseeni 2005 asti B- ja A-orkestereissa, Soul Systemissä sekä Ihmekvintetissä tenori- ja baritonisaksofoneja. Samoihin aikoihin alkaneen nuorisoteatteriharrastukseni myötä näyttelin Outolinnussa, Kolmessa iloisessa rosvossa ja Peppi Pitkätossussa sekä soitin West Side Story-, Paksu porsas viidakossa-, Kevät iskee kuin 7 salamaa- ja Piruetin pyörteissä-musikaalibändeissä.  

Jatkoin Rantasalmen lukiosta ylioppilaaksi kirjoitettuani Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, jossa varmasti kulttuuriharrastustaustastani johtuen kiinnostuin erityisesti tekijänoikeuksista sekä muista immateriaalioikeuksista. Päädyinkin lopulta suorittamaan oikeustieteen maisterin tutkintoni lisäksi myös Hanken Svenska Handelshögskolanin samoja oikeudenaloja käsittelevän kauppatieteen maisteriohjelman. Työskentelin oikeustieteellisestä valmistuttuani pitkään Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:ssä lakimiehenä valvomassa kotimaisten oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksia, minkä jälkeen siirryin nykyiseen tehtävääni Patentti- ja rekisterihallitukseen vastaamaan tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatioiden valvonnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri oikeudenhaltijoiden puolesta näiden tekijänoikeuksia hallinnoivien tekijänoikeusjärjestöjen tulee toimia oikeudenhaltijoita palvellessaan, näille tekijänoikeustuloja tilittäessään ja esimerkiksi teosten käyttäjille lisenssejä myöntäessään asianmukaisesti, edistäen samalla tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuutta ja tekijänoikeuden yhteishallinnoinnin läpinäkyvyyttä. 

Olen koko työurani ollut vähintäänkin epäsuorasti tekemisissä kulttuurialan kanssa, mutta myös samalla jatkanut aikoinaan aloittamaani soittoharrastusta. Ensin opiskeluaikana Turussa opiskelijapuhallinorkesteri Sohon Torwissa ja sittemmin Torwien alumnitoiminnan lisäksi Savolaisen Osakunnan Soitannollisessa Seurassa SOSSussa ja erilaisissa ad hoc -tyyppisissä hää- ja bilebändikokoonpanoissa Helsingissä. Nuorena Rantasalmen puhallinorkesteriyhdistyksessä aloitetulla ja Rantasalmen lukion mahdollistamalla soittoharrastuksellani on siis ollut erittäin merkittävä vaikutus niin työuraani kuin vapaa-aikaani vielä nykyäänkin ja koen saaneeni Rantasalmelta erinomaiset eväät niin korkeakouluopintoihin kuin jokatiistaiseen harrastustoiminnan jatkamiseenkin. Kertoessani ensimmäisissä Sohon Torwien harjoituksissa olevani Rantasalmelta sain heti kuulla orkesterissa aikaisemmin soittaneista puhallinorkesteriyhdistyksemme kasvateista ja Alkupumpussa soittamisen aloittaneita soittajia tuli vastaan myös muita Suomen opiskelijaorkestereita tavatessani. Tapaan Helsingissä vanhoja soittokavereitani säännöllisesti ja pyrin seuraamaan myös puhallinorkesterin kuulumisia. Rantasalmella on pienelle paikkakunnalle täysin poikkeukselliset mahdollisuudet harrastaa kulttuuria, minkä erityislaatuisuus ja kauaskantoiset seuraamukset kannattaa siihen tottuneidenkin muistaa!

Joona Mikkilä

Alkusysäyksen musiikkiharrastuksiini sain, kun näin ala-asteikäisenä ensimmäistä kertaa Rantasalmen puhallinorkesterin esityksen Tornado-salissa. Elävä musiikki teki minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin itsekin ehdottomasti päästä musisoimaan. Aloin soittamaan trumpettia kansalaisopistossa ja puhallinorkesterin riveissä. Opetukseen kuuluneet säveltapailu ja teoriatunnit ovat olleet itselleni erittäin hyödyllisiä, sillä olen tehnyt myös omia biisejä siitä lähtien kun sain ensimmäisen kitarani ala-asteen lopulla. Osallistuin ala-asteikäisestä lähtien myös useaan musikaaliin sekä soittajana bändissä että näyttelijänä lavan puolella, mikä on antanut minulle paljon itsevarmuutta ja esiintymistaitoja. Näistä ominaisuuksista on ollut paljon hyötyä myös musiikkiin liittymättömissä tehtävissä. Puhallinorkesterin ja musikaalien lisäksi olin mukana myös Soul-systemissä ja erilaisissa pienemmissä puhallinkokoonpanoissa. Trumpettia pääsin soittamaan myös varusmiessoittokunnan riveissä suorittaessani varusmiespalvelusta.

Ohjattujen soitto- ja musiikaaliharrastusten rinnalla perustimme muiden soittajien kanssa myös omia bändejä joissa soitin kitaraa ja lauloin. Bändeissä soittamista ja oman musiikin tekemistä olen jatkunut myös muutettuani pois Rantasalmelta opiskeluiden perässä. Vuonna 2015 aloin tehdä musiikkia myös sooloprojektiani varten ja vuonna 2016 solmin julkaisusopimuksen Jii-artistinimellä 325 Media yhtiön kanssa. Rantasalmen puhallinorkesterin kautta aloittamani musiikin harrastaminen on antanut ja antaa minulle edelleenkin paljon. Eri kokoonpanoissa ja musikaaleissa Rantasalmella saamani ohjaus ja opetus on ollut pohja kaikelle omalla musiikilliselle tekemiselleni. Olenkin siitä erittäin kiitollinen kaikille opettajille ja ohjaajille, joita on liian monta, jotta voisin luetella kaikkien nimet tässä. Kiitos!

Anna-Maaria "Annukka" Immonen 

Olen valmistunut meikkaaja-maskeeraajaksi sekä opiskellut teatteritekniikkaa Savonlinnassa Artemialla ja toiminut kauneusalan yrittäjänä toiminimellä. Teen myös meikkikonsulentin työtä eräälle meikkifirmalle. Harrastuksiani ovat piirtäminen ja tatuointien suunnittelu sekä tekeminen. 

Omat kokemukset Rantasalmen nuorisoteatteritoimintaan menevät ala- ja yläasteen puolelle: olin mukana Peppi Pitkätossussa ja Salaisen laakson lähteessä. Muutenhan sitten olinkin mukana musiikkijutuissa, kun soitin puhallinorkesterissa ja kävin bassotunneilla. Olen käynyt kyllä Rantasalmen lukion, mutta en varsinaisesti ollut musiikkiteatterilinjalla, vaan syvennyin kuvaamataitoon. Kuitenkin voin todeta, että kyllä musikaali- ja orkesteritouhuilla on ollut oma vaikutuksensa. Mielenkiinto maskeeraamiseen ja muutenkin teatteriin on tullut siitä, kun on saanut itse niin hyvin tutustua kyseiseen maailmaan jo nuorempana. Hyvä oli jälkeenpäin todeta helpotusta, kun olin ensimmäisellä ns. omalla maskikeikalla kesäkiertueteatteria tekemässä: ymmärsin teatterin tekemisestä ja eri kokoonpanojen tärkeydestä, sekä osista etukäteen. Oli ihanaa heittäytyä teatterin maailmaan, ja antaa oma osaamisensa hienoon kokoonpanoon. 

Vaikka meikkaukset ja maskeeraus onkin minulle se ns. "oma juttu", täytyy teatterialalle laajentaa omaa taitoa ja tietoa kokonaisvaltaisesti. Siksi maskikoulun loppuvaiheessa päädyinkin siihen ratkaisuun, että haluan opiskella teatterialaa laajasti. Monessa projektissa on tullut oltua mukana, ja paljon on opittu, mutta valmiiksi tällä alalla ei ikinä valmistu, kuten eräs opettajani tapasi sanoa. Enkä kyllä sitä haluaisikaan, koska vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää työmaalla, ja se on näiden hommien yksi parhaimpia puolia! Teatterialalla saa luvan kanssa olla vähän "oma hullu itsensä" :-) Jos tykkää tehdä ryhmässä töitä, tykkää luovuudesta ja uskaltaa heittäytyä, niin tämä ala sopii kuin nenä päähän!